Sivistys on tärkeää. Sivistyksen ensimmäinen juuri ja sen jatke annetaan lapselle opettamalla heitä ymmärtämään syntymisen jälkeen, että he ovat tärkeitä juuri minulle. Äidille isälle, isovanhemmille, sisaruksille, serkuksille, naapureille, alueen asukkaille, päiväkodille, koululle, harrastuspiirille, asuinalueelle.
Sivistyksen kulmakivenä pidän sitä, että kohtaaminen asiakkaan, lapsen, vanhemman, isovanhemman, potilaan, ihmisen, äänestäjän, tuottajan ja käyttäjän, työntekijän ja -antajan, päättäjän ja äänestäjän, rikkaan ja köyhän välillä perustuu hyvään. Tuuleen, joka työntää kaikkia eteenpäin onnellisempina ja tyytyväisempinä.
Sydämen sivistys taas on sen myöntämistä, että minä olen ylpeä siitä, että ymmärrän tekojeni vaikutuksen muihin ihmisiin. Se on empatiaa. Kykyä astua toisten saappaisiin, tunteisiin, tunnelmiin.
Sitten voimme oppia lukemaan, laskemaan, oppimaan, kehittymään, välittämään, historiaa, maantietoa, fysiikkaa, piirtämistä, iloa. Rakkautta. Huolenpitoa.
Eikä se aina kivutta käy. Eikä surutta. Mutta käy. Kohti iloa.
