HS Kerava uutisoi 7.4. Keravalla tapahtuneesta levottomien nuorten liikehdinnästä ja jopa vandalismista. Sinällään uutisessa ei ollut mitään outoa. Kokoontumisten rajoittaminen painaa sosiaalisuudesta ja ryhmissä hengittävän nuorison mieltä. Samaan aikaan raportoidaan ylipäätään sosiaalityön lastensuojelun kuormituksesta perheiden osalta. Taloudellinen ahdinko syvenee monissa perheissä, etäkoulu rasittaa sekä oppilaita että vanhempia, jotka saattavat olla kotonaan etätöissä tai lomautettuna, monissa perheissä tilanteet aiheuttavat turhautumista, riittävän ravinnon puutetta ja päihteiden käytön lisääntymistä ja väkivaltaa. Ongelmat eivät ole tässä suhteessa valitettavasti vielä saavuttanut lakipistettään.
Poliisin ja muiden turvallisuuspalveluiden väliintulo tällaisissa poikkeustilanteissa on välttämätöntä, muttei tilannetta korjaa. Parhaiten tilanteen voi korjata kunnallisten palveluiden tiiviimpi yhteistyö. Nuorisotyö jalkautettuna tuntee alueen nuoret hyvin ja varsinkin ne, jotka tavallisinakin aikana ovat monenkirjavien toimenpiteiden ja huolenpidon alaisina. Tällainen kriisitilanne, jonka virus on tuonut lähellemme sekä Suomessa että kaikkialla muuallakin, vaatii aivan uudenlaisia lähestymistapoja ongelmien korjaamiseksi niin Keravalla kuin joka ikisessä muussakin Suomen kaupungissa ja kaupunkien lähiöissä ja nämä uudenlaiset mallit voivat olla lähtölaukaus muutokseen, joka olisi pysyvä.
Koko kasvatuksen, sosiaalityön, opetuksen ja nuorisotyön parissa tekemäni elämäntyön aikana olen törmännyt samaan sormella osoittelevaan ja rankaisevaan toimintaan lapsia ja nuoria kohtaan heidän kulkiessaan kohti aikuisuutta. Ehdotan, että nyt kriisin aikana tarkastelemme tätäkin huolella. Miten voimme muuttaa suuntaa? Meidän aikuisten pitää oppia.
Keravan tilanteen ratkaisemiseksi ehdotan seuraavaa: Nuorisotyö menee paikalle normaaliin tapaan nuoria tapaamaan ja ohjaamaan. Tunnistaessaan nuoret, he voivat kirjata ylös tuntemansa nuoret. Tunnistamisen jälkeen pieni joukko eri toimialojen ammattilaisia käyvät nopeasti ja poikkihallinnollisesti läpi paikalla olleet ja tunnistavat ne nuoret, joilla on jo entuudestaan vaikeuksia jollain elämän osa-alueella etenkin sosiaalityön, lastensuojelun ja poliisin kanssa. Näillä nuorilla kokoontumisen syy voi olla syvissäkin ongelmissa kotona.
Nämä nuoret kutsutaan poikkeustilasta huolimatta keskusteluun. Keskustelun tavoitteena on löytää näille nuorille mielekästä työtä, josta he voivat saada palkkaa elokuun loppuun asti. Tällaisessa kriisitilanteessa kriisiperheissä on todella tiukkaa ja jokainen saapunut euro helpottaa niin vanhempien kuin lastenkin painetta piinaavissa olosuhteissa.
Kilpailuun vaikuttamattomia töitä tällaisina poikkeusaikoina löytyy helposti järjestöistä, kauppakeskuksista, kunnan kotipalveluista, päiväkodeista, ruoanjakelusta ja valmistuksesta. Lista on loputon. Monelle nuorelle, joiden kotona verkostoitumisen puute vaikeuttaa vanhempien mahdollisuutta tukea reittejä työelämään edes ensimmäisen työpaikan osalta, jonka vaikutus koko elämä osalta voi olla korvaamaton.
Olen tavoitettavissa asian tiimoilta. Huolissani olen ollut aina.
Ystävällisesti,
Ville Turkka
Helsingin NMKY
