Olen seurannut päätöksentekoa nuoresta miehestä. Välillä olen ymmärtänyt, että kipeitäkin päätöksiä on kyettävä tekemään yhteiskunnan eheyden ja kestävän tulevaisuuden vuoksi. Sitä minä en ole viimeisten vuosikymmenten aikana ymmärtänyt, että maa, joka jaksaa taloudellisesti ja onnellisuuden mittareilla paremmin kuin koskaan, heikentää lakien avulla avuttomien, heikompien, köyhimpien pärjäämistä, kohtelee vanhuksia, huostaanotettuja, mielenterveyspotilaita ja päihdeongelmaisia arvostamatta heidän oikeuttaan täyteen ihmisyyteen ja kunnioitukseen. En ymmärrä, miksi koulujen, oppilaitosten, yliopistojen ja tutkimuksen voimavaroja karsitaan tulevaisuutta romuttaen.
En ymmärrä puheita siitä, että suomalaisten vastuu ja teot ilmastonmuutoksen torjumisessa olisivat toisarvoisia ja maailman mittakaavassa hyödyttömiä. Kulutamme aivan liikaa ja käännös tulee aloittaa meistä rikkaista länsimaista.
Mistä arvottomuus, kovuus, talouden ja vaurauden palvominen on kotoisin? Missä ovat puheet ja teot hoivaamisesta, arvokkaasta kohtaamisesta, ystävällisyydestä kaikkia kohtaan, auttamisesta, huolehtimisesta, tukemisesta, rakkaudesta, rehellisyydestä ja kaikesta hyvästä vaalien jälkeen olleet päätöksiä tehdessä.
Olen seurannut ja auttanut ihmisiä ja ilmiöitä, katsonut elokuvia ja teatterikappaleita, olen puhunut ihmisten kanssa, lukenut kirjoja, kasvattanut omia ja toisten lapsia, surrut toistenkin suruja, yrittänyt itse jaksaa perheen, suvun ja ystävien voimalla, mutta en vieläkään ymmärrä mistä tulee ajatus siitä, että säästäminen aloitetaan aina niistä, jotka vähiten saavat ja eniten ansaitsevat tukeamme.
Ystävät, tukijat, kanssakulkijat kaikenikäiset, väriset, maatamme asuttavat. Nyt voimme vielä kääntää purjelaivamme suuntaa kohti kestävämpää. Kaikille kestävämpää.
Kiitos kaikesta kannustavasta palautteesta, jota olen teiltä saanut. Olen otettu, sydämeni kevenee joka kerta.
Nyt on alkanut kampanjan loppusuora, jonka huipennus on 14.4. ääntenlaskun aikaan. Reilu viikko siitä eteenpäin alkaa valittujen työ.
Kiitos.
Ville
